Silitän hiuksiani

Silitän hiuksiani -projektikuvat syntyivät omassa elämässä tapahtuneessa muutoskohdassa kesän syksyn 2015 aikana. Isäni poismeno herätti minussa muistoja. Intuitiivisesti tunsin kuvanneeni lapsuuden aikaisia tai lapsuudesta peräisin olevia tunteita.

Tein kokeilevia kuvia, joissa olin itse mallina. Tämä vapautti toteuttamaan ideoita välittömästi. Saatoin ohjata kuvaustilannetta haluamaani suuntaan. Kuvat ovat lavastettuja ja osin kuvankäsiteltyjä. Ne ovat syntyneet jonkinlaisen improvisaation tuloksena, jolloin edellinen kuva kamerassa on vaikuttanut seuraavaan, kunnes lopputulos on lähestynyt alitajuista mielikuvaa. Kuviin ovat vaikuttaneet myös muistot, niistä kirjoitetut tekstit ja tulkinnat. Jotkin kuvat ovatkin kommentteja edellisiin kuviin.

Kuvasarjaa tehdessäni huomasin alitajuisesti tutkineeni kuvilla kiltin tytön syndroomaa. Tämä laajempi teema näkyy kuvien käsittelemissä aiheissa kuten naisen rooliristiriidat, suorittaminen, eksyminen, esineellistyminen, itsensä menettäminen, vihan ja häpeän tunteen peittäminen ja muutoksen halu. Kuvissa on käytetty vertauskuvallisia elementtejä, viittauksia myytteihin, symboleja, mutta myös huumoria tuottamaan mielleyhtymiä ja herättämään ajatuksia. Vaikka kuvien lähtökohtana on kokemuksellinen ja myös kehon tallentama tieto, niistä voi löytää yleisempiä naiseuteen liittyviä ajatuksia ja ristiriitoja.

Silitän hiuksiani -projektikuvista valitsin näyttelyyn 14 kuvaa, jotka myös olivat tutkimuskohteena Lapin Amk:n opinnäytteessä kuvataiteilijan tutkintoa varten. Kuvasarjan kolme viimeistä kuvaa Kallionokalla ovat rinnakkaisia muille kuville ja esittävät kapina-teeman sarjana. Niissä kuvataan muutoksen mahdollisuus, murtautuminen ja uuden alku. Ne liittyvät myös vahvasti paikkaan, jossa maa nousee Perämerestä vajaan sentin vuodessa ja omiin muistoihini siellä.